Rouva Nolan on povannut tarokkikorteista, etta Lucylle soivat haakellot "ennen kuin lehdet putoavat puusta toisen kerran". Totta puhuen Lucy ei edes ole onnistunut loytamaan poikaystavaa.
Haauutisen kuullessaan Lucyn kamppakaverit kauhistuvat. Jos Lucy muuttaa pois, heidan ihana elamantyylinsa on mennytta: noutoateriat, viinin litkiminen, miesvieraat, imuroinnin valttely. Mutta Lucy vakuuttaa, etta hanella on ihan tarpeeksi hommia kun pitaa riidella aidin kanssa ja pitaa huolta vastuuttomasta isasta - ei han ehdi ajatellakaan naimisiinmenoa. Ratkaisematta on sekin pieni pulma, ettei hanella ole poikaystavaa.
Mutta sitten Lucy tapaa Gusin, upean, huikentelevaisen Gusin - voisiko han olla tuleva Mr Lucy Sullivan? Vai olisiko se Chuck, komea jenkki? Vai Daniel, maailman pahin flirtti? Vaiko ehka sopo Jed, uusi tyokaveri? Loytaako Lucy lopulta elamankumppanin?
Kavi miten kavi, kirjan lukija saa ainakin nauraa kyllikseen ja liikuttua kyyneliin.