Eurooppalaisinta eurooppalaisuudessa on uusi aika -- se historian ajanjakso jonka varhaisin vaihe alkoi renessanssista jolloin koko tuhatvuotisen keskiajan outoa minatietoisuuden hukuttanutta unta nukkunut manner herasi henkisesti ja sai takaisin kauan kadoksissa olleet kognitiiviset kykynsa kuten syvyysperspektiivin hahmottamisen ja ajantajun. Varsinainen havahtuminen uuteen itsetietoisuuteen aukesi niin sanotun "kartesiolaisen paradigman" kautta, ja uudet tiedolliset sisallot loysivat opilliset muotonsa valistuksen valaistessa kuninkaaksi kohonneen kansan mielet. Me emme edelleenkaan oikein ymmarra, miten erityista tama eurooppalaisuutemme suhteessa seka omaan historiaamme etta maailman muihin suuriin kulttuureihin on. Keski- ja uudenajan taitetta voidaan pitaa ihmisen historian ehka mullistavimpana aikakausien taitteena. Mikaan ei ole ajatushistorian harrastajalle mielenkiintoisempaa kuin yrittaa kartoittaa mita kaikkea tuossa murroksessa tapahtui ja mihin uuden ajan tiedollisen sivistyksen syvat raiteet meita vievat.