Ressuja, verikoiria ja attentaattoreita

Suomen kolmea tunnetuinta poliittista murhaa yhdistavat yhteisen isanmaallisen motiivin lisaksi toisistaan tietoiset tekijat. Kaikki kolme suunnittelivat samanaikaisesti kenraalikuvernoori Nikolai Bobrikovin murhaa (1904). Eugen Schaumanin ehdittya ensimmaiseksi Lennart Hohenthal valitsi kohteekseen prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen (1905). Ernst Tandefelt joutui odottamaan pidempaan, kunnes onnistui ampumaan sisaasiainministeri Heikki Ritavuoren (1922). Ensimmaisen sortokauden (1899-1905) tapahtumia tarkastellaan niiden kanssa kosketuksiin joutuneiden helsinkilaisten lyseolaisten, erityisesti ressujen nakokulmasta. Tama verikoiriksi nimetty joukko suunnitteli myos Bobrikovin surmaamista, mutta teki useita muita, sinansa ehka hyodyttomia murhia ja erilaisia terroritekoja. Verikoirien tavoitteena oli myos suurin mahdollinen saalis, keisari Nikolai II:n ampuminen. Sortopolitiikkaa ja vastarintatoimenpiteita kasitellaan myos laajemmin.

Dettagli