Vaino Linnan kolmiosaisessa suurromaanissa elaa syrjainen hamalaiskyla alkuvoimaista, maanlaheista, luonnonvaraista elamaansa kansamme suurina murroskausina. Teoksen ensimmaisen osan ajallisina rajakohtina ovat helmikuun manifestia edeltanyt vuosikymmen ja ensimmaisen maailmansodan aatto. Keskeisen aiheen muodostavat Pentinkulman torppariperheiden, talollisten, kartanonherran ja pappilanvaen toinen toisiinsa punoutuneet kohtalot ja niihin vaikuttavat ajassa liikkuvat mullistavat virtaukset. Toisessa osassa saavuttaa torpparien tragedia huippunsa. Tapahtumien vyory lahtee liikkeelle ensimmaisen maailmansodan puhkeamisesta ja paattyy marraskuussa 1919. Keskeisena aiheena on kansalaissota, jonka muistot kirvelevat viela tanakin paivana. Viimeisessa osassa kirjataan ne vaiheet, joita taalla Pohjantahden alla on koettu itsenaisyytemme aikana. Kuvaus alkaa 20-luvun alusta ja jatkuu vuoden 1950 tienoille. Varttuneempi lukijapolvi katselee kirjan sivuilta silmasta silmaan omaa itseaan, nuoremmille avautuu ennen tuntemattomia nakymia lahimenneisyyteen. Vaino Linna kayttaa loppuun saakka nerokkaasti mahtavimpia aseitaan: sovittavaa tai katkeraa tai hirtehista huumoria, syventymistaan syvenevaa ihmiskuvausta, suoraan kansan suusta siepattua puhetta. Taalla Pohjantahden alla on taideteos. Sittenkin se kertoo kansamme elamasta enemman kuin kymmenet historiateokset yhteensa.