Maailmankaikkeus laajenee, alkuräjähdys on kesken.
Palkitun aforistikon kahdeksas kokoelma tavoittaa niin sapekkaat kuin hellästi hymyilevät sävyt.
Markku Envallin kahdeksas aforismikokoelma paketoi tiukkoihin väitenippuihin ihmisen syvimmät perustarpeet ja yltäkylläisyydestä sikiävän kohtuuttomuuden. Teoksen ajatussiivilä seuloo niin avaruutta kuin murrosikäisen kasvatusmahdollisuuksia ja huuhtelee hölynpölyä tasa-arvopuheesta, pääsiäisajan mainonnasta sekä pienen pienistä elämänvalheista, joita ihminen itselleen tahtoo luritella. "Envall on taitava kielenkäyttäjä, joka hallitsee suvereenisti sekä aforismin sarjamuodon että itsenäisen aforismin." Samuli Paronen -palkinnon perusteluista 2009
Markku Envall (s. 1944 Hämeenlinna) on Helsingissä asuva filosofian tohtori, kirjallisuuden tutkija ja Finlandia-palkittu kirjailija. Envall on julkaissut tutkimuksia, esseitä, runoja, kuunnelmia, romaanin sekä aforismikokoelmia. Fragmentteja, jota voidaan pitää aforistiikan laajempana muotona, Envall julkaisi teoksessaan Kieltä terävämpi giljotiini (2006). Envallin väitöskirja Suomalainen aforismi - keinoja, rakenteita, lajeja, ongelmia (1987) käsittelee suomenkielistä aforismikirjallisuutta. Hän on myös toimittanut teoksen Aforismin vuosisata (1997), joka sisältää aforismeja 54 suomalaisen aforistikon tuotannosta.