Tama kirja kertoo elamasta Karjalankannaksella 1800-luvulta siihen saakka, jolloin jatkosodan jalkeen Kannas piti luovuttaa Neuvostoliitolle. Kirjan keskeisena henkilona on itseoppinut kansanperinteen keraaja Ulla Mannonen. Ulla Mannonen (1895-1958) oli monessa mielessa hyvin poikkeuksellinen nainen. Tyttona han janosi kirjoja ja koulutusta, mita monet pitivat tuohon aikaan naiselle turhana. Aikuisena han kirjoitti lehtiin, kerasi kansanperinnetta ja vanhoja esineita, otti kansatieteellisia valokuvia - kaikki toimia, jotka eivat ilman muuta sovi 1900-luvun alun maalaisnaisen kuvaan. Ajalle tavanomaisen naiseuden kaavaan ei sovi sekaan, etta han synnytti ja kasvatti lapsensa olematta naimisissa. Ulla Mannosen syntyessa 1800-luvun lopulla Kannaksella elettiin viela vanhassa, perinteisessa maaseutuyhteiskunnassa. Pietarin laheisyys teki kuitenkin kannakselaisten arjesta monipuolisempaa ja paljon kansainvalisempaa kuin sisa-Suomen maaseutupitajissa. Suomen itsenaistyminen aiheutti paljon muutoksia kannakselaiseen totuttuun elamanmenoon ja jo sita ennen modernisaatio (uudet tyomenetelmat, koneet, sahko, puhelin, autot, uudet vaatemuodit, kansanvalistus) oli alkanut muuttaa perinteista maaseudun elamaa myos Kannaksella.