Kolme muskettisoturia: Historiallinen romaani

Johdanto,

jossa osoitetaan, etta sankarit tassa kertomuksessa, joka meilla
on nyt kunnia lukijoillemme esittaa, eivat, huolimatta OS- ja
IS-paatteisista nimistansa, ole mitaan taru-henkiloita.

Noin vuosi takaperin, kun tein tutkimuksiani kuninkaallisessa
kirjastossa Ludvig XIV:n historiaani varten, joutui sattumalta kateeni
_M:r d'Artagnan'in Muistelmia_, painetut -- niinkuin suurin osa sen
aikakauden tuotteista, joissa kirjailijat halusivat sanoa totuuden,
joutumatta pitemmaksi tai lyhemmaksi aikaa Bastiljiin -- Amsterdamissa,
Pierre Rouge'n tykona. Kirjan nimi houkutteli minua: otin sen mukaani,
kirjastonhoitajan suostumuksella tietysti, ja luin sen ahmien.

Aikomukseni ei ole tassa ryhtya mainitun omituisen teoksen
selvittelemiseen, jatan sen vaan niiden lukijaini tutkisteltavaksi,
jotka panevat arvoa ajankuvauksille. He tapaavat siina kuvia, mestarin
kadella piirreltyja; ja vaikka nuo piirrossuunnitelmat enemmittain
ovatkin vedettyja kasarmin porteille ja kapakan seinille, tuntevat he
niissa yhtakaikki Ludvig XIII:n, Itavallan Annan, Richelieu'n,
Mazarin'in ja useimpien sen ajan hovimiesten kuvat yhta yhdennakoisina
kuin Anquetil'in historiassa.

Mutta niinkuin tiedetaan, se mika runoilijan oikullista mielta
viehattaa, ei ole aina sita, mika suurta lukijakuntaa huvittaa. Niinpa,
ihmetellessamme naita kertoelmia, niinkuin epailematta muutkin niita
ihmettelevat, kiinitti huomiotamme enimman eras seikka, jota varmasti ei
kukaan ennen meita ollut lainkaan ottanut huomioonsa.

D'Artagnan kertoo, etta han kaydessaan ensi kerran kuninkaan
muskettikapteenin, herra de Tréville'n luona, kohtasi esihuoneessa kolme
nuorukaista, jotka palvelivat tuossa kuuluisassa miehistossa, mihin
hankin himoitsi paastaksensa, ja he olivat nimiltansa Athos, Porthos ja
Aramis.

Nuo muukalaiset nimet, sen myonnamme, oudoksuttivat meita ja heti kohta
palkahti paahamme, etteivat ne mahda olla muuta kuin salanimia, joiden
taakse d'Artagnan oli katkenyt kukaties kuinka kuuluisia, ellei ehka
noiden tekonimien omistajat olleet itse niita valinneet hetkena, jolloin
he joko oikun, kiusan tai varattomuuden vuoksi olivat ottaneet
hartioillensa yksinkertaisen muskettilaiskauhtanan.

Siita lahtien ei meilla enaa ollut lepoa ennenkuin sen aikaisista
teoksista loytaisimme jotakin jalkea noista eriskummallisista nimista,
jotka niin suuresti olivat uteliaisuuttamme herattaneet.

Jo pelkka niiden kirjain luettelo, jotka luimme paastaksemme
tarkoituksemme perille, tayttaisi yksinaan kokonaisen luvun, mika ehka
olisi varsin opettavaista, vaan varmaankin aivan vahan huvittavaista
lukijoillemme. Tyytykaamme siis vaan mainitsemaan heille sen, etta juuri
siina hetkessa kuin jo vallan alakuloisena turhista tutkistelemisista
olimme jattamaisillamme kaikki hakemiset siksensa, loysimme vihdoin,
kuuluisan ja oppineen ystavamme Paulin Pâris'in neuvojen johdolla, eraan
kokolehtisen kasikirjoituksen, merkityn numeroilla 4,772 tai 4,773, sita
emme niin tarkoin muista, jolla oli seuraava nimi:

"Kreivi de la Fère'n muistelma, kasitteleva muutamia niista
kohtauksista, jotka tapahtuivat Ranskassa kuningas Ludvig XIII:n
hallituksen loppupuolella ja kuningas Ludvig XIV:n hallituksen
alkupuolella."

Helppo on arvata miten suuri oli ilomme, kun selaillessamme tata
kasikirjoitusta, jossa oli viimeinen toivomme, loysimme
kahdennellakymmenennella sivulla nimen Athos, kahdennellakymmenennella
seitsemannella sivulla nimen Porthos ja kolmannellakymmenennella
ensimaisella sivulla nimen Aramis.

Dettagli