Talvisota kosketti jokaista suomalaista tavalla tai toisella. Koulutyton talvisota kuvaa sodan ja valirauhan aikaa sellaisena kuin ne koki hamalainen koulutytto Pirkko Koskinen. Pirkko kuului niihin onnekkaisiin, jotka eivat menettaneet sodassa omaisiaan tai kotiaan. Pelko ja huoli laheisten ja koko maan kohtalosta painoi silti jokaista, vaikka etenkin nuoret yrittivat elaa hetkessa: tavata ystavia, harrastaa ja haaveilla tulevaisuudesta. Sodan varjossakin suurperhe ja maatalo elivat arkeaan, kouluakin yritettiin kayda; vaikka sitten muutama tunti paivassa tai kirjekurssina. Koulutyton talvisota ei ala ensimmaisesta laukauksesta, eika lopu aseiden vaikenemiseen. Siihen mahtuvat sotaa edeltavan kesan helle, huhut ja hermostuneisuus, kotirintaman toimeliaisuus ja evakkojen tulo. Se kirjaa sodan voitot ja tappiot, suree surkeaa rauhaa ja kuvaa hidasta sopeutumista arkeen, joka ei ole enaa entisensa.