Maailmassa on tapahtunut paljon erehdyksia, joita ei enaa luulisi lapsenkaan tekevan. Miten koukeroisia, etaisia, kapeita, hankalia, kauas syrjaan vievia polkuja ihmiskunta onkaan kulkenut, pyrkiessaan ikuisen totuuden perille, vaikka sen edessa on ollut suora tie, levea kuin kaytava, joka johtaa ruhtinaan loistavaan palatsiin. Se on leveampi ja upeampi kaikkia muita teita, aurinko siihen paistaa ja yolla tulet sita valaisevat, mutta ohi taman suoran tien ihmiset ovat kulkeneet synkassa pimeydessa. Monta kertaa heidat on ohjannut taivaista tullut valaistus oikealle tolalle, mutta sittenkin he ovat hairahtuneet ja eksyneet syrjaan, saattaneet joutua keskella kirkasta paivaa tuollaisille tiettomille takamaille, saattaneet uudelleen paastaa sumua toinen toisensa silmiin ja tavoitellen virvatulia joutua pohjattoman kuilun partaalle, siella sitten kauhistuen kysyakseen: "Mista paasee ulos, missa on tie?" - Kuolleet sielut, Nikolai Gogol v.1809-1852 Totuuden etsinta on kiehtovaa ja jannittavaa kuin minka tahansa aarteen etsinta. Taman aarteen loytaminen on kiehtonut ihmisia kautta vuosisatojen. Etsijat uskovat sen ratkaisevan ihmiskunnan ongelmat. Ovatko Jehovan todistajat ainoana uskontokuntana loytaneet sen? Tahan johtopaatokseen tulee kirjan kertoman perheen isa. Miksi perheen poika alkaa kuitenkin epailla isansa loytaman aarteen aitoutta? Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu elamakerta isan ja pojan totuuden etsinnasta. Kertomus pyrkii osoittamaan syyn totuuden etsintaan, kuten myos syyn epailla loydettya totuutta. Se perehdyttaa lukijan Jehovan todistajien teologiaan ja heidan oppihistoriaansa ainutlaatuisen yksityiskohtaisesti. Se havahduttaa huomaamaan, miten suuri vaikutus talla teologialla on ihmisen elamaan. Kuten myos sen, mita ongelmia seuraa siita, jos usko alkaa pettaa.