Vuonna 1872 talossa N:o 7 Saville-row kadun varrella, Burlington
Gardens -- samassa talossa, jossa Sheridan kuoli 1816 -- asui Phileas
Fogg, esq.,[1] eräs Lontoon Reform-Club'in kummallisimpia ja
etevimpiä jäseniä, vaikka hän näytti panneen silmämääräkseen olla
tekemättä mitään sellaista, joka vetäisi huomiota puoleensa.
Tässä talossa, niinkuin jo sanottiin, oli asunut eräs niitä suuria
miehiä, jotka ovat tuottaneet kunniaa Englannille, ja nyt siinä asui
Phileas Fogg, omituinen henkilö, josta ihmiset eivät tienneet niin
mitään. Se vain tiedettiin, että hän oli hyvin säntillinen mies ja
paraimpia gentlemanneja Englannin ylhäisissä piireissä.
Sanottiin häntä Byronin näköiseksi -- nimittäin pään suhteen, sillä
hänen jaloissaan ei ollut mitään moitteen sijaa -- niin, hän oli Byron,
mutta Byron, jolla oli viikset ja poskiparta, ja Byron ilman
intohimoja, joka olisi saattanut vanhenematta elää tuhannen vuotta.
Englantilainen hän kyllä oli, tuo Phileas Fogg, mutta lontoolainen hän
oikeastaan kenties ei ollut. Ei häntä koskaan nähty Pörssissä, ei
Englannin Pankissa, ei ainoassakaan Cityn kauppakonttorissa. Lontoon
satamiin tai laivatokkiin ei vielä koskaan ollut tullut Phileas Foggin
varustamaa laivaa. Hänellä ei ollut sijaa ainoassakaan hallinnollisessa
virastossa. Hänen nimensä ei ollut koskaan kaikunut missään
asianajajain yhdistyksessä, ei Temple'ssä, ei Lincolns-Inn'issä, ei
Grays-Inn'issä. Eikä ollut hänellä koskaan asioita ajettavina kanslerin
virastossa, ei Kuningattaren Pankissa eikä Kirkollisasiain virastossa.
Ei hän ollut tehtaanisäntä eikä tukkukauppias eikä pikkukauppias eikä
maanviljelijä. Ei hän ollut jäsenenä ainoassakaan niistä monen monista
seuroista, joita Englannin pääkaupungissa on lukemattomia, Society
of Armonica'sta hamaan Society of Entomology'hin asti, jonka
tarkoituksena on vahingollisten hyönteisten hävittäminen.
Phileas Fogg oli Reform-Clubin jäsen, ja siinä se.
Jos ken kummeksuisi sitä, että näin salaperäinen herrasmies oli
jäsenenä niin arvokkaassa seurassa, niin hän tietäköön hänen tulleen
sinne herrain Baring Brothers esityksestä, joilla hänellä oli avonainen
luotto. Siitäpä hänellekin jonkinlainen "näky", joka perustui siihen,
että hän säännöllisesti maksoi shekkinsä näytettäissä, juoksevan
tilinsä lukuun.
Oliko hän rikas, tuo Phileas Fogg? Epäilemättä. Mutta miten hän oli
rikkaaksi tullut, sitä eivät tienneet nekään, jotka muuten tietävät
kaiken maailman asiat, ja Mr. Fogg oli viimeinen, jolta semmoista olisi
sopinut mennä tiedustamaan. Oli miten oli, tuhlari hän ei ollut eikä
ollut saitakaan, sillä milloin vain puuttui joku summa täytteeksi tähän
tai tuohon jaloon tai hyödylliseen yritykseen, silloin hän sen
lahjoitti kaikessa hiljaisuudessa, jopa nimettömästikin.
Sanalla sanoen, ei vaiteliaampaa toista kuin hän. Hän puhuikin niin
vähän kuin mahdollista, ja tuo hiljaisuus se teki hänet vielä
salaperäisemmäksi. Hänen elämänsä oli kaikkien nähtävissä, mutta minkä
hän teki, se oli niin matemaatillisesti aina samaa, että mielikuvitus
turhaan olisi hakenut sille verran vetävätä.
Oliko hän matkustellut? Kyllä kai, sillä ei kukaan tuntenut
maailmankarttaa niin hyvin kuin hän. Ei ollut niin kaukaista kolkkaa,
josta ei hänellä olisi ollut erikoistietoja. Parilla lyhyellä, mutta
selvällä sanalla hän selvitti tuhannet arvelut, joita klubissa
lausuttiin kadonneista tai eksyneistä matkustajista; hän lausui julki
oikeat todennäköisyydet, ja hänen puheensa oli usein kuin tietäjän, ja
ainapa sittemmin nähtiinkin hänen olleen oikeassa. Kyllä kai tuo mies
oli matkustanut joka paikassa, ainakin hengessään.
Varmaa oli ainakin, ettei Phileas Fogg moneen vuoteen ol