Martin Paz

Aurinko oli laskeumaisillaan Cordillerien lumenpeittämien huippujen
taakse, vaan virkistyttävä viileys näkyi täyttävän Perun ihanan taivaan
ilmaa. Tullut oli se päivän hetki, jolloin voi europalaisten tavalla
nauttia elämää ja pylväskattojen ulkopuolella hengittää keuhkoihinsa
jonkun terveellisen tuulahuksen.

Ensimäisten tähtien kohotessa taivaan rannalla käveli monilukuisia
jalkamiehiä Liman kaduilla ja keskusteli juhlallisesti joutavimmista
asioista. Tänä päivänä oli ollut suuri kansankokous Plaza Mayor'illa,
vanhan kuningaskaupungin torilla. Käsityöläiset käyttivät viileätä
iltaa hyväkseen kokien ansaita rahoja; he hyörivät ja pyörivät
toimeliaasti väkijoukossa ja kehuivat rähisevällä äänellä tavarainsa
erinomaisuutta. Naiset, huolellisesti verhottuina viittoihinsa, jotka
peittivät heidän kasvojaan, tunkesivat polttajien parvien läpi.
Muutamat korkeasukuiset naiset tanssipuvuissa sekä kaunistetut
paksuilla, pitkillä, luonnollisten kukkasten koristamilla palmikoilla
rehentelivät raskaissa vaunuissa. Indianit kävelivät ohitse silmiään
nostamatta ylöspäin, hyvin tietäen olevansa liian halvat tullakseen
huomatuiksi, eivätkä liikenteillä eikä puheilla ilmaisseet salaista
kateutta, joka heitä kalvasi; siten olivat he mestisien jyrkkiä
vastakohtia, jotka niinikään olivat ylönkatsotuita, vaan joiden
tytymättömyys enenmän tuli ilmi kuin indianien.

Mitä hispanialaisiin, noihin Pizarron pöyhkeihin jälkeläisiin tulee,
kävelivät he päät pystyssä, juuri kun siihen aikaan, jolloin heidän
esi-isänsä perustivat "kuningasten kaupungin". Heidän polvesta polveen
kulkeva ylönkatseensa käsitti sekä indianeja, joita he olivat
kukistaneet että mestisejä, jotka olivat syntyneet hispanialaisten
avioliitoista uuden mailman alku-asukasten kanssa. Indianit, jotka,
kuten muutkin orjuuteen joutuneet kansakunnat, eivät miettineet
kahleittensa murtamista, vihasivat yhtä paljon vanhan keisarikunnan ja
Inkan voittajia kuin mestisiäkin, jotka olivat jonkunmoinen väliluokka,
täynnä hävytöntä röyhkeyttä.

Mutta nämä mestisit, jotka hispanialaisten tavoin ylenkatsoivat
indianeja ja indianien tavoin vihasivat hispanialaisia, elivät huonossa
sovussa muiden asukkaiden kanssa.

Parvi tällaisia nuoria miehiä neuvotteli lähellä kaunista
suihkulähdettä, joka on keskellä Plaza Mayor'ia. Verhottuina
"punchoihinsa" (neliskanttisiin, suuriin vaatekappaleisiin, joissa on
reikä päätä varten) ja leveälahkeiset, tuhansista väristä hohtavat
housut jalassa sekä Guayaquillista tuodut, leveälieriset olkihatut
päässä, he puhelivat, huusivat ja liikuttivat käsiänsä.

"Olet oikeassa, André", sanoi hyvin nöyrästi pieni mies, nimeltä
Millaflores.

Tämä Millaflores oli André Certan kuokkavieras, nuori mestisi, rikkaan
kauppamiehen poika, jonka isä oli tullut murhatuksi, kapinoitsia
Lasuentes'en viimekst nosta. massa kapinassa. André Certa oli perinyt
Suuren omaisuuden, jonka hän antoi Otävänsä vapaasti käyttää, niiltä
hän vaati ainoastaan alamaista nöyrygttä.

"Mitä nämä kaikki vallankumoukset, nämä alituiset neuvottelut
hyödyttävät, jotka Perua kukistavat?" jatkoi André Certa puhettaan
korkealla äänellä. "Hallitkoonpa sitten Gambarra tahi Santa Cruz
valtakuntaa, niin se ei kuulu mihinkään, jollei tasa-arvo ole vallan
päällä täällä".

"Hyvin puhuttu, oikein puhuttu", huusi pieni Miillaflores, joka
tasa-arvonkin vallitessa ei koskaan olisi voinut tulla tervejärkisen
miehen veroiseksi.

"Minkätähden", jatkoi André Certa puhettaan, "minkätähden pitää minun,
rikkaan kauppamiehen pojan, kulkeman muulien vetämissä vaunuissa?
Eivätkö minun laivani ole tuottaneet maalle rikkautta ja varallisuutta?
Eikö piasterien ahkera ylimysvalta vedä vertoja kai

Dettagli