Musta tulpaani

»Musta tulpaani» kuuluu niihin kertomuksiin, joissa Dumas Vanhempi
liikuskelee lempialallaan, -- alalla, jolla hän on saavuttanut
suurimman menestyksensä, -- se on historiallisiin tapahtumiin liittyvä
lemmentarina.

Dumas Vanhempi valitsee historian kertomustensa taustaksi ja pohjaksi,
kuten Balzac paikankuvaukset tai Bourget jonkun filosofisen,
yhteiskunnallisen tai siveysopillisen periaatteen.

Dumas oli kyllä perehtynyt historiaan, -- mitä tähän seikkaan nähden
sanottaneekin. Hän oli sitä lueksinut ja luki sitä lakkaamatta edelleen
tai antoi jonkun toisen lukea sitä puolestaan ja esittää luetun. Mutta
hän luki sitä omaan tapaansa. Ulkonaiset seikat painuivat perin tarkoin
hänen mieleensä, ikäänkuin hän olisi katsellut muhkean näytelmän
esittämistä.

Korkokuvien tapaisina kiintyivät historialliset henkilöt hänen
mieleensä kasvoinpiirteineen, liikkeineen, asentoineen ja varsinkin
pukuineen. Eloisina painuivat hänen muistiinsa yksityisseikat ja
tapahtumat niin ylhäisön kuin kansan elämästä: vastaanotot hovissa,
kuningasten maatapanoon ja levoltanousuun liittyvät juhlallisuudet,
kuningattaren ja hovineitosten huoneet, turnajaiset, kruunausjuhlat,
huomattavain henkilöiden kohtaamiset, kaksintaistelut, sotatappelut,
kulkueet, ryöstöretket ja kujeet, kapinat ja katutaistelut, vankilat,
tapot ja murhat, kauhun kuten ilon ja ilveilyn päivät.

Dumas'n teokset valaisevat historiaa lukijalle, jos lukija on siihen jo
ennestään perehtynyt. Mutta tästä ei seuraa että ne olisivat
arvottomia. Jos perin oppinut henkilö kuuntelisi nerokasta, eloisaa,
innostunutta historiallista esitelmää, hän ehkä virkahtaisi hymyillen:
»Tuo esitelmöitsijä miellyttää minua. Tosin olen perehtyneempi
historiaan kuin hän, mutta sittenkin hän pystyy minua opettamaan. Tämä
mies ei ole tavallisinta laatua.» Nämä sanat soveltuvat täsmälleen
Dumas Vanhempaan.

Tottahan on, ettei sokeaa luottamusta käy häneen nähden
suositteleminen, -- kuten ei yleensäkään. Mutta on tarkoin varottava
tämän seikan takia vähentämästä hänen merkitystään historian
_kuvittajana_, sillä epäilemättä on hän tässä suhteessa luettava
Ranskan etevinten kirjailijoiden joukkoon, -- ja tätä ansiota ei ole
arvioitava vähäiseksi.

Täten myöskin »Mustassa tulpaanissa» kautta koko kertomuksen
häämöttävät de Witt veljesten ylevät hahmot ja Wilhelm Vaiteliaan
salaperäinen olento, suoden kertomukselle vakavan, melkeinpä
juhlallisen sävyn.

Taitavasti, vilkkaasti, jopa pontevastikin luodaan eteemme kuva
Hollannin porvaristosta ja kansasta vihan eksyttämänä, -- mutta vihan,
joka johtuu isänmaanrakkaudesta ja siksi on anteeksiannettavissa.

Kirjailijan vapaan mielikuvituksen luomilla luonteilla on myöskin
ansionsa eikä niiltä puutu todenmukaisuuttakaan.

Ankara arvostelija varmaankin pitäisi vanginvartijaa hiukan
kaavamaisena, enkä tahdo osottaa liikaa vastustamishalua väittämällä
hänen olevan väärässä.

Toiseksi sanoisi mainittu arvostelija että kertomuksen esittämän nuoren
tytön kuva on hieman väritön. Myönnän senkin puolittain, mutta
puolittain vain. On näet olemassa seikka, joka tekee hänen olentonsa
mieltäkiinnittäväksi. Kirjailija näyttää olleen selvillä muutamasta
tosiasiasta, jonka romaaninkirjoittajat väliin unohtavat, -- nimittäin
siitä, ettei rakkaus sellaisenaan ilman muuta herätä mielenkiintoa,
vaan ainoastaan rakkaus, jonka olemassaoloa on pidettävä ansiona. Näin
on juuri Rosan rakkauden laita. Hänellä on syytä olla mustasukkainen,
sillä vaikka Kornelius häntä rakastaakin hellästi ja vilpittömästi,
niin rakastaa hän kenties vielä enemmän tulpaaniaan, verratonta mustaa
tulpaaniaan. Tässä on olemassa yllin kyllin mustasukkaisuuden aihetta,
ja Ros

Dettagli