Pikkuvihan sotaorpo

Sotaorpo Johannes kohtasi ankarina rajan kirot. Kymmenvuotias poika pelastui Sakkijarvella Venajan etujoukkojen hyokkayksesta kesakuussa 1742. Han jai selviytymaan yksin poltettujen rakennusten ja surmattujen laheisten vierelle. Venajan paajoukoissa kaksi ihmista tuki Johannesta. "Syntia tehnyt" Anton halusi pelastaa "yhden pienimmista". Laakari Lerche auttoi poikaa, koska paheksui etujoukkoina riehuvia husaareja. Suurella Rantatiella etenevassa Venajan armeijassa riitti monenlaista vakea. Kaikki eivat olleet outoa kielta puhuvan, raasyisen pojan ystavia. Auttajat taas unohtivat toisinaan Johanneksen omien kiireittensa keskella. Yksikseen kuljeskeleva poika kiinnosti vaarallisia orjakauppiaita, joita Johannes ei ensin osannut varoa. Yllattavinta oli joutua ruotsalaisten vangiksi Haminan kaupunkiin, joka sytytettiin pian palamaan. Johanneksessa paljastui taitoja ja kykya menestya. Han oli yhta aikaa paljon kokenut nuorukainen ja pikkupoika, joka voitti ihmisia puolelleen, mutta sai myos vaarallisen vihamiehen. Tietoon perustuva ajankuva tukee romaanin viestia, niin etta toden ja tarinan liitto saa voimaa.

Dettagli