Talvi taynna tunnemyrskyja ja kohtalon ohjausta. Vilma joutuu turvautumaan tuiki tuntemattoman miehen apuun, kun talvimyrakka yllattaa eika ulkona ole turvallista liikkua. Mies tarjoaa hanelle yosijan mokistaan, mutta seuraavana aamuna Vilma ei tieda miehesta kuin taman etunimen. Aleksi on pelastanut hanet pinteesta, mutta tuskin miehesta satunnaista tuttavaa kummempaa tulee. Onhan Vilmalla jo Severikin... Pian Vilma kuitenkin huomaa, etta laakarintyon ja kotihuolten lisaksi mielessa pyorii auttamatta myos Aleksi. Jokin miehessa on paassyt hanen ihonsa alle, vaikka heidan yhteisessa yossaan ei ollut mitaan romanttista. Eihan?