Suurten tyottomyysvuosien aikaan, 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa, tyottomia oli kymmenia tuhansia TVH:n tietyomailla. Turun tiepiirissakin oli 1950-luvun lopulla yli 11000 ihmista toissa. Nama miehet eivat olleet useinkaan paikkakuntalaisia, vaan kaukaa Suomen pahimmilta tyottomyysalueilta kuten pohjanmaalta ja koillismaalta. Miehet asuivat parakkikylissa, josta heidat kuljetettiin tyokohteisiinsa useimmiten kuorma-autoilla, joiden lavalla oli miehiston kuljetuskoppi. Muuten suurin osa tyonjohdosta, paaasiassa rakennusmestareita, asui myos samoina aikoina parakkimajoituksessa. Tielinjalla tyottomia kaytettiin muun muassa metsan kaatoon ja tien luiskiin ajettavien maamassojen tasaamiseen lapiolla. Tyottomia tyoskenteli myos siltatyomailla, kivenmurskaus- ja soranseulontalaitoksilla. Naina aikoina tyottomilla ei ollut "luukkua" mista tyoton olisi voinut nostaa tyottomyyskorvausta, vaan oli lahdettava tyohon sinne missa osoitettiin tyota olevan ja tehtava sita tyota mita siella oli, elattaakseen perheensa omalla tyollansa. Valtiovaltakin katsoi, etta tama oli oikeuden mukainen tapa jakaa valtion budjetin tyottomyysrahat nain. Oli myos uhka, etta jos on terve henkilo, mutta oli tyota vieroksuva, eika muutoinkaan pystynyt huolehtimaan perheen toimeentulosta, niin hanet passitettiin tyolaitokselle. Taalla tyolaitoksella sai pienta palkkaa, tasta palkasta suurin osa lahetettiin suoraan kotiin, tama oli huonompi vaihtoehto kuin edellinen. Olot ovat tyomiehen kohdalla niista ajoista paljon parantuneet. Moni muu asia on TVH:lla niista ajoista myos muuttunut, jo kuusikymmenluvun alkupuolella alkoi tietoiden koneellistaminen. Tata koneellistamista vauhditti kuusikymmenluvun puolivalissa maailmanpankilta saatu laina. Lapiolinja oli muuttumassa konelinjaksi.