Teloittajien jaljilla

Vihdoinkin paivanvaloon vaiettua historiaamme

Teloittajien jaljilla sukeltaa syvalle valkoisen terrorin jarkyttavimpiin tapahtumiin. Uhrien sijaan nostetaan esiin teloittajat ja heidan kertomuksensa. Aapo Roselius kasittelee arkaa aihetta laajan lahdeaineiston turvin ja tuo yksittaisten tapausten lisaksi esiin uusia nakokulmia valkoisen terrorin poliittisista vaikutuksista.

Suomen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud antoi 7. joulukuuta 1918 asetuksen, jolla armahdettiin sisallissodan aikana teloituksiin syyllistyneet valkoisen puolen sotilaat. Maan lahihistoriasta haluttiin yhdella iskulla pyyhkia pois tuhannet laittomat teloitukset ja niihin syyllistyneet. Teloittajista jai kuitenkin tietoja virallisiin poytakirjoihin, mukana olleiden muistelmiin, sanomalehtiartikkeleihin ja lukuisiin muihin lahteisiin. Mita nama kertovat teloittajista? Miksi joistakin tehtiin julkisuudessa "suurmurhaajia" ja toisista teloittajista vaiettiin? Ketka olivat suorittamassa tuhansia teloituksia? Minka nakoinen oli valkoisen terrorin rivimies? Mita tarkoitettiin vangin "karkauttamisella"?

Teloittajien jaljilla kertoo kevaan 1918 valkoisen puolen teloittajista ja heidan veriteoistaan. Kirja kertoo myos havinneen osapuolen usein toivottomista yrityksista saada oikeutta ja saattaa voittajapuolen teloittajat edesvastuuseen. Suomen vuoden 1918 sisallissota muistetaan ennen kaikkea taistelujen ulkopuolisista vakivaltarikoksista.

Aapo Roselius on tutkinut laajasti Suomen sisallissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hanen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jaljilla ja Isanmaallinen kevat seka yhdessa Oula Silvennoisen kanssa kirjoitettu, tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Villi ita.

Dettagli